Aika rientää ja aina sitä suunnittelee, että huomenna illalla päivitän blogia..... mutta kun se ilta koittaa on muka niin paljon kaikkea. Ja kuitenkin kaikkea tapahtuu niinkuin juuri nyt... meidän nuorempi komentaa tuossa vieressä omaan tyyliinsä ja kaipaa seuraa ja rapsutusta tai ainakin sitä, että mamma siirtyy sohvalle ja ottaa hänet syliinsä.

Tai sitten sitä tulee lähdettyä metsään poikien kanssa kävelylle. Toisaalta hiiriä on ilmeisesti niin paljon liikkeellä, ettei pojilla ole lainkaan niin tylsää ulkona kuin voisi kuvitella.

ja ilta-aurinkoakin voi ihailla.... silloin ainakin kun sellainen näkyy ehkä siinä kahden paikkeilla iltapäivällä.

Se mikä hyvä puoli on lumettomassa talvessa, kepit löytyvät ilman etsintää kun niihin melkein kompastuu. Meidän kotikulmilla kun on metsää kaadettu ihan hurjasti. Ja keppileikit on parasta mitä nyt hiiren pyydystämisen rinnalle jotain pitää keksiä.

Ossi rakastaa keppejä !

Leevi tässä hieman machoilee ! Eikös niin kuulu kaikkien miesten tehdä?

Leevi pääsi ensimmäisen kerran tyttöjen kanssa tekemisiin kun Taika (Garpin Taika kuu) kävi meillä kylässä. Vaikka tuo ensimmäinen kerta hieman harjoittelua vaati niin kyllä poika tiesi mikä on homman nimi. Nyt sitten vain jännitetään.

Kaiken sen tohinan ja touhun jälkeen on hyvä majoittua pehmeälle sohvalle ja ottaa pienet tirsat....

Hyvä levätäkin koska ensimmäisen kerran poikien näyttely historiassa me suunnataan pohjoiseen päin... Kajaaniin eihän sinne meiltä ole matkaa kuin reilu 500km äkkiäkös se suhautetaan. Ja matkalla käydään moikkaamassa Vega-tyttöä Siilinjärvellä. Ja sitten taas jännitetään.