aika antaa myöten omillekin jutuille esim päivittää tätä plogia. En voi käsittää mihin aika menee vaikka välillä on sellainen tunne etten tee mitään järkevää(?) mitä se sitten onkaan

Syksy on kuitenkin alkanut ja kohta odotellaan jo joulua. Outo syksy ei olla käyty missään reissussakaan koirien kanssa ja välillä tuntuu, että Leevi muistuttaa minua siitä totisella katseellaan välillä. Kaiken huippuna, poika täyttää jo kohta 4v vaikka juuri vasta oli pienen pieni musta nyytti joka tuli meille kotiin ja mullisti kaikkien meidän elämän.

 

No nyt ollaan jo isoja poikia joille syksyn tuoksut käyvät nenään aina ulkona ollessa. Peurat ja jänikset ovat liikkeellä jälleen välillä yksin ja välillä useamman joukkona ja sekös on kivaa ajaa niitä takaa.

Täysinhän ei voi unohtaa mitä kaikkea muuta pelloilta löytyy, ilmeestä päätellen jotain hyvää.

Joskus on niin hieman vaikea erottaa missä isännät kulkevat varsinkin pimeällä.

Väilillä tietty pitää istua ja hengähtää....jopa Ossinkin

mutta pellolla kirmaaminen on Ossin mielestä parasta. Varsinkin kun on ollut jo muutamana aamuna kuurassa ja se kivasti rapisee tassujen alla kun oikein lujaa juoksee.

miksiköhän tämä vanhempi kaikissa kuvissa nuoleskelee huuliaan? No viime aikoina ei onneksi ole hiiriä eikä muitakaan ötököitä saanut kiinni.

Mutta nyt pitää ruveta suunnittelemaan jotain kivaa reissua syksyksi muuten tämä harmaus voi tuntua ikävältä, mutta kun on jotain mitä odottaa niin taas jaksaa.