Aina kuulee puhuttavan siitä, että jos koira tulee perheeseen pitää sen päästä osallistumaan normaaliin elämään liikkumisen ja harrastamisen ohella. No näin meillä kävi viimeksi toissa päivänä kun pojat lähtivät harrastamaan "iskän" kanssa.

"Iskän" harrastuksiin kuuluu mönkiminen maastossa joten ei muuta kuin mönkijä peräkärrylle ja pojat autoon. Molempien ilme oli vähän sellainen ettei voisi vähempää kiinnostaa koko homma, mutta paikan päälle kun pääsivät alkoi touhu. Oli paljon uusia hajuja ja hirveä kiire päästä tutustumaan kokonaan uuteen paikkaan.

Ensimmäiset metrit menivät komentaessa kun "Iskä" vain ajeli mönkijällä eikä tullut kävelemään eikä leikkimään keppileikkejä, komentaminen oli ollut kohtalaisen kovaäänistä kuten meidän perheessä aina, mutta loppujen lopuksi pojat olivat keksineet kaikkea muuta puuhaa iskän mennessä möyrien eteenpäin. Iskän vinssatessa mönkijää ojasta pois oli Leevi ehtinyt jopa ottaa pienet nokkaunet mättäällä Ossin tarkastaessa vinssauksen edistymistä. Reissussa porukka oli ollut kolmisen tuntia kun siihen päälle oli vielä paluumatkalla hoidettu muitakin asioita.

Ei sitten tarvinnut kauheasti rauhoitella poikia iltasella kun uni maistui jalat vipattaen ja unia nähden.

Tänään perjantaina vietämme kevyttä ulkoilupäivää koska viikonloppu menee sitten poikien osallistuessa "mamman" harrastuksiin eli edessä on näyttelyviikonloppu.