aika antaa myöten omillekin jutuille esim päivittää tätä plogia. En voi käsittää mihin aika menee vaikka välillä on sellainen tunne etten tee mitään järkevää(?) mitä se sitten onkaan

Syksy on kuitenkin alkanut ja kohta odotellaan jo joulua. Outo syksy ei olla käyty missään reissussakaan koirien kanssa ja välillä tuntuu, että Leevi muistuttaa minua siitä totisella katseellaan välillä. Kaiken huippuna, poika täyttää jo kohta 4v vaikka juuri vasta oli pienen pieni musta nyytti joka tuli meille kotiin ja mullisti kaikkien meidän elämän.

 

No nyt ollaan jo isoja poikia joille syksyn tuoksut käyvät nenään aina ulkona ollessa. Peurat ja jänikset ovat liikkeellä jälleen välillä yksin ja välillä useamman joukkona ja sekös on kivaa ajaa niitä takaa.

Täysinhän ei voi unohtaa mitä kaikkea muuta pelloilta löytyy, ilmeestä päätellen jotain hyvää.

Joskus on niin hieman vaikea erottaa missä isännät kulkevat varsinkin pimeällä.

Väilillä tietty pitää istua ja hengähtää....jopa Ossinkin

mutta pellolla kirmaaminen on Ossin mielestä parasta. Varsinkin kun on ollut jo muutamana aamuna kuurassa ja se kivasti rapisee tassujen alla kun oikein lujaa juoksee.

miksiköhän tämä vanhempi kaikissa kuvissa nuoleskelee huuliaan? No viime aikoina ei onneksi ole hiiriä eikä muitakaan ötököitä saanut kiinni.

Mutta nyt pitää ruveta suunnittelemaan jotain kivaa reissua syksyksi muuten tämä harmaus voi tuntua ikävältä, mutta kun on jotain mitä odottaa niin taas jaksaa.

 

Vaikka kuinka olen Leeville luvannut ettei tarvitse enää kiertää kotimaisia näyttelyitä niin kuitenkin täytyy.... Varkauteen oli mentävä kun tuomarina oli Ove Germundson ei auttanut joten lauantai aamuna klo 4.15 oli herätys ja ei kun aamulenkille.

Kun sitten pakattiin auto ei pojat meinanneet enää nahoissaan pysyä kun tajusivat että pääsevät mukaan, ja kun vielä Milla hurautti pihaan tyttöjen Tuiskun , Liekin ja Kipinän kanssa alkoi meillä sellainen konsertti, että varmaan naapuritkin tajusivat meidän olevan lähdössä.

Luvattu oli hienoa aurinkoista keliä , matka taittui ja niin saavuttiin varkauteen. Ossi ei ollut laisinkaan näyttelytuulella (taaskaan) joten tulos EH. Leevi pääsikin sitten kehään yksin valioluokassa ja esiintyi omaan varmaan tyyliinsä tuloksena ERI.

PU-kehässä Leevi käyttäytyi hillitysti ollen PU-1 ja ROP-kehässä tulikin vastaan tuttu tyttönen Vega joka vei tittelin Leevin ollessa VSP.

Päästiin sitten ajoissa lähtemään kohti Haminaa ja majoittumaan hotelliin josta eräät matkakumppanit välittömästi varasivat itselleen petipaikat eikä niistä sitten enää luovuttukaan. Ilta meni rannassa pizzaa syöden ja koirien touhutessa ympärillä. Kylällä oli niin hiljaista ettei taidettu juuri ketään edes häiritä.

Aamusella sitten lenkin ja aamupalan jälkeen taas siirto koko porukalla näyttelyalueelle jossa totesin, että jos kotoa olisi pitänyt lähteä olisi jäänyt lähtemättä vaikka keli olikin ihan hyvä varsinkin verrattuna viime vuoteen.

Kehä alkoi, Ossi oli tänään esiintymistuulella ja kulki oikein mallikkaasti tuloksena ERI-1. Leevi käyttäytyi tosikkona omalla tyylillään kehässä tuloksena ERI.

Taas meni jännäksi kun molemmat olivat samassa  PU-kehässä. Tälläinen tilannehan meillä oli myös Kajaanissa vuoden alussa.  Ja kun tuomari pyysi kiertämään kehää meidän Ossilla alkoi huoli kun Leevi tuli niin paljon jäljessä että pitihän sitä velipoikaa odotella ja vahtia ettei huku mihinkään. Siinä vaiheessa ajattelin jo itsekseni ettei loppukehästä tule mitään.  Kunnes sitten tuomari Dagmar Klein siirsi Leevin ykköseksi pystyi Ossi jälleen olemaan oikein päin kehässä. Ja mitä ihmettä Ossia pyydettiin siirtymään toiseksi. Siinä sitä sitten viimeiset minuutit jännitettiin, että tämäkö on sitten lopputulos ja näin oli Leevi PU-1 ja Ossi PU-2 ja sai ensimmäisen sertin!

Vähänkö hieno fiilis vielä ei oikein meinaa tajuta. Mutta kyllä se siitä.

Reissussa on kyllä hieno olla mutta olipa se hienoa päästä kotiin. Pojat vetävät hirsiä pöydän alla ja välillä pihalla auringossa. Taisi reissu hieman väsyttää.

Saas nähdä mihin sitä seuraavan kerran lähdetään ? sitä ei vielä tiedä kukaan.

Pojat ovat joutuneet tällä viikolla ulkoilemaan niin paljon perheen valokuvaajan  kanssa että kuvia on tullut sitä tahtia että kohta on koneet jumissa. Itse olen pysytellyt punkan pohjalla potenut flunssaa oikein kuumeen kera. Siinä sitä on pojat ihmetelleet, että mikä tuolle eukolle on tullut kun ei muuta tee kuin nukkuu vain koko ajan.

Mutta onneksi meidän Ossi osaa ottaa talven lopusta kaiken riemun esille. Ossi nimittäin rakastaa laskea liukumäkeä!

Etsiä hiiriä lumen alta. (Yhden Ossi sai jo kiinni ja nyt jahdataan seuraavaa)

tai muuten vain nautitaan lumeen kaivautumisesta! Ihan koirien takia tätä keliä jaksaa kun näkee miten ne nauttivat juoksemisesta mitä syvemmässä lumessa sen parempi.

 

Vihdoin ja viimein Turun reissulla sitten otettiin julkaisukelpoiset valiokuvat, mutta katsokaas tätä sisko ja sen veli

Ja sitten molempien omat valiokuvat

tytöt tietty ensin

Leeville antamani lupaus nyt sitten pitää ainakin osittain, nimittäin Leeville ei ole suunnitelmia näyttelyiden suhteen lähiaikoina .... ainakaan kotimaassa.

Kiitos kaikille onnitteluista ! On tämä vieläkin jotain ihmeellistä mitä ei meinaa uskoa todeksi.

On tässä nyt kuitenkin normaalielämän rytmiin päästy takaisin vaikka tuo olotila pitkän (ja myöhään) mennee ajomatkan jälkeen olikin kuin olisi ollut pahemminkin juhlimassa. Vaikka mitään ei otettu.

Iloisia uutisia on kun tässä odotellaan ja jännitetään tiuhtia ja viuhtia. Ei ole montaa viikkoa jäljellä kun Leevin ensimmäiset jälkeläiset Taikan kanssa saapuvat maailmaan. Ihania masu-kuvia on jo näkyvillä Taikan omilla sivuilla.

Niin ja perjantaina sitten meidän junnu täyttää 2-vuotta! Ossi lähettää onnittelut siskoilleen ja veljilleen!

Niin ja ne valiokuvat.... on niitä otettu mutta kun ... ne eivät vielä ole ylittäneet julkaisukynnystä mutta tässä iltana kauniina ne otetaan jälleen uusiksi ja sitten julkaistaan samantien. Malttakaa vain mielenne.

En sunnuntaina sitten matkataan kohti Turkua. Se jokavuotinen tammikuun lopun näyttely lähestyy. Siitä lisää ensi viikolla.